Materiaalitiedosta lisää vaihtoehtoja – kiertotalous tukee kriisivalmiutta
Teollisuuden sivuvirta voi sopia toisen yrityksen raaka-aineeksi, varastoon jäänyt materiaali löytää uuden käyttökohteen ja käytöstä poistuvista tuotteista voidaan saada materiaaleja takaisin kiertoon. Materiaalia siis on. Kysymys on siitä, tiedämmekö riittävän ajoissa, mitä on saatavilla, missä ja kenelle siitä voisi olla hyötyä.
Viime vuodet ovat osoittaneet, kuinka nopeasti raaka-aineiden ja tuotteiden saatavuus voi muuttua. Kiertotalous ei korvaa kansainvälisiä toimitusketjuja, mutta se voi lisätä vaihtoehtoja. Mitä paremmin pystymme hyödyntämään jo käytössä olevia tuotteita, sivuvirtoja ja materiaaleja, sitä enemmän meillä on liikkumavaraa myös häiriötilanteissa.
Sama ajatus näkyy EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevassa sääntelyssä. Vuodelle 2030 asetetun vertailuarvon mukaan EU:n kierrätyskapasiteetin pitäisi pystyä tuottamaan vähintään 25 prosenttia unionin strategisten raaka-aineiden vuotuisesta kulutuksesta. Samalla EU pyrkii vähentämään merkittävimpiä riippuvuuksia yksittäisistä EU:n ulkopuolisista toimittajamaista.
Materiaalien kierron pullonkaulat tunnetaan
Materiaalien olemassaolo ei vielä saa niitä liikkeelle. Kiertotalouden haasteiksi on tunnistettu hajallaan oleva tieto, tiedon puutteellinen yhteentoimivuus sekä se, etteivät materiaalien kysyntä ja tarjonta aina kohtaa oikeaan aikaan.
Ajankohta on usein ratkaiseva. Jos tieto vapautuvasta materiaalista saadaan vasta silloin, kun se pitäisi jo kuljettaa pois, seuraavan käyttäjän löytäminen voi olla vaikeaa. Kun tieto on käytettävissä riittävän aikaisin, materiaali voidaan ottaa huomioon esimerkiksi toisen yrityksen tuotannossa, hankinnoissa tai investointien suunnittelussa.
Pelkkä tieto ei silti riitä. Materiaalin hyödyntäminen voi edellyttää tietoa sen laadusta ja alkuperästä, testausta, käsittelyä, varastointia tai toimivaa logistiikkaa. Lisäksi yritysten pitää voida luottaa sekä tietoon että toisiinsa.
”Kiertotalouden vahvistaminen edellyttää toimivia markkinoita, yhteentoimivaa dataa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Kun materiaalit, tieto ja palvelut liikkuvat tehokkaasti, samalla voimme vahvistaa yhteiskunnan kykyä sopeutua muutoksiin ja hyödyntää olemassa olevia resursseja entistä paremmin”, toteaa Motivan johtava asiantuntija Paula Eskola Kiertotalous-Suomesta.
Suomen kiertotalousohjelmassa digitalisaatio nähdään keskeisenä osana kiertotalouden toteutumista. Ohjelmassa korostetaan digitaalisten ratkaisujen yhteentoimivuutta sekä tiedon luotettavuutta, jäljitettävyyttä ja jakamista. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa kiertotaloutta tukevan digitaalisen infrastruktuurin kehittäminen yhdistetään myös yritysten toimitusketjuturvallisuuteen.
Yhden alustan sijaan tarvitaan toimiva verkosto
Kaikkea materiaalitietoa ei ole tarkoituksenmukaista kerätä yhteen järjestelmään. Kiinnostavampi suunta olisi alustaekosysteemi, jossa markkinapaikat, yritysten järjestelmät, materiaalitietolähteet ja materiaalien hyödyntämiseen liittyvät palvelut pystyvät vaihtamaan tietoa keskenään.
Tällöin materiaalin tarjoajan ei tarvitsisi tietää etukäteen, missä palvelussa potentiaalinen käyttäjä toimii. Samalla materiaalitiedon yhteyteen voitaisiin yhdistää esimerkiksi laadunvarmistusta, käsittelyä, varastointia tai kuljetuksia. EU:n digitaalinen tuotepassi tuo vähitellen lisää yhtenäistä tuotetietoa tähän kokonaisuuteen, mutta sekään ei yksin saa materiaalia kiertämään. Tarvitaan toimivat markkinat ja yrityksiä, joille materiaalien hyödyntäminen on käytännössä mahdollista ja kannattavaa.
Alustaekosysteemin yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista liittyy ennakointiin. Jos tulevista sivuvirroista ja vapautuvista materiaaleista saataisiin tietoa etukäteen, voitaisiin seuraavaa käyttökohdetta etsiä jo ennen kuin materiaali on käsillä. Häiriötilanteessa ajantasainen ja luotettava tieto voisi tukea vaihtoehtoisten materiaalien, käsittelymahdollisuuksien ja toimijoiden tunnistamista sekä täydentää tilanteesta muodostettavaa kokonaiskuvaa.
Digitaalinen tieto ei kuitenkaan yksin tee materiaalitaloudesta kriisinkestävää. Myös käsittelykapasiteetin, logistiikan, tuotannon ja yritysten välisten toimintamallien on toimittava. Tätä näkökulmaa on tarkasteltu esimerkiksi Pirkanmaan Huoltovarmuuspeleissä, joissa kiertotalouden mahdollisuuksia testattiin erilaisissa kriisiskenaarioissa. Yksi keskeinen havainto oli, että kiertotalouden toimintamalleja, uusia materiaaliratkaisuja ja tarvittavia investointeja on kehitettävä ja testattava jo ennen kriisiä.
Kriisivalmiutta rakennetaan normaalioloissa
Suomessa on jo rakenteita, joita voidaan hyödyntää osana tätä kehitystä. Yksi niistä on jätelakiin perustuva jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta Materiaalitori. Sitä voidaan sen lakisääteisen tehtävän lisäksi käyttää myös muuhun jätteiden ja sivuvirtojen vaihdantaan.
Materiaalitorissa on avoin rajapinta, jonka kautta tietoa voidaan hyödyntää myös muissa järjestelmissä. Tämä tekisi siitä kiinnostavan osan laajempaa alustaekosysteemiä. Materiaalitorin ei tarvitse olla paikka, johon kaikki Suomen materiaalitieto kerätään. Se voisi olla yksi verkoston solmukohdista, jonka tiedot yhdistyvät muihin materiaalien vaihdannan palveluihin, yritysten järjestelmiin ja uusiin tietolähteisiin.
Yksittäinen digitaalinen palvelu ei pysty ratkaisemaan materiaalikiertojen pullonkauloja. Kriisivalmiuden kannalta olennaista on, että materiaalien markkinat, tiedonvaihto ja toimijoiden verkostot toimivat jo normaalioloissa. Samalla tarvitaan ennakolta sovittuja vastuita ja toimintamalleja sekä ajantasaista tietoa materiaalien laadusta, sijainnista ja käsittelymahdollisuuksista. Myös materiaalien käyttökelpoisuuden arviointiin ja hyväksyntään liittyvät käytännöt on tärkeää tunnistaa mahdollisuuksien mukaan jo normaalioloissa. Digitaalisten palvelujen ja tiedonvaihdon toimintavarmuudesta on niin ikään huolehdittava.
”Materiaalitiedon merkitys korostuu erityisesti silloin, kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Alueelliset verkostot ja yritysten välinen yhteistyö ovat avainasemassa, kun materiaaleille etsitään uusia käyttökohteita, syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja rakennetaan kiertotalouden ratkaisuja käytäntöön”, kertoo Materiaalitorin projektipäällikkö ja FISS-verkoston koordinaattori Jenni Rovio.
Kun materiaalit löytävät uusia käyttäjiä arjessa, yritykset tuntevat toisensa ja tieto liikkuu järjestelmien välillä, syntyy samalla valmiuksia, joita voidaan hyödyntää myös häiriötilanteissa. Kiertotalouden toimivat markkinat ja digitaalinen materiaalitieto voisivat näin kasvattaa niiden vaihtoehtojen määrää, joihin yritykset ja yhteiskunta voivat toimitusketjujen häiriöissä tukeutua.
Lisätietoa
